Vidgrenien sukukokous 2012 Vieremällä


vid2
Viiri


Vilihakkaat Vidgrenit kokoontuivat jälleen sukujuhliin Vieremälle viikonlopuksi 14.-15. heinäkuuta. Sateinen viikko oli jäänyt taakse, kun noin 80 yhdistyksen jäsentä saapuivat auringonpaisteessa Vieremän seurakunnan Kyrönniemen vanhalle pappilalle sukukokouksen avajaisiin. Pian kaikilla oli rintapielessään nimilappu, joka värillään kertoi sukuhaaran: Palomäki/Sallisenmäki. Puheenjohtaja Juha Vidgren piti tervetuliaispuheen ja avasi kokouksen. Sukuviirinnoston ja Savolaisen laulun jälkeen siirryttiin Ponssen tehtaalle, jossa tapahtuivat kokousvieraiden esittelyt, sukutietokannan tilannekatsaus ja tutustuminen Vieremän veteraanien kotisivustoon. 

Tämänkertaisen sukukokouksen aiheeksi oli valittu sukuhaudat  ja Palomäellä sijaitseva maaseutuhenkinen Heikinmäen sukumuseo. 

Retkemme alkoi Vieremän luonnonkauniilta hautausmaalta. Väinö Vidgren tutustutti meidät noin neljäänkymmeneen Vidgrenien sukuhautaan. Vanhimmat muistomerkit olivat vuonna 1846 syntyneen Risto Vidgrenin, 1852 syntyneen Robert Vidgrenin ja 1855 syntyneen Matti Kustaa Vidgrenin haudat, sopivasti molemmista sukuhaaroista. Vieremän hautausmaa on nuori, joten varhaisimmat Vidgrenit haudattiin Iisalmelle, mutta nämä muistomerkit ovat aikojen kuluessa kadonneet historian uumeniin.


Seuraavaksi siirryimme bussilla mutkaista korpitietä pitkin kohti sukumuseota. Matkalla pysähdyimme  Palomäellä kahvitauolle lammen rannalla. Virkistävän kahvihetken jälkeen matkasimme Kalevi Vidgrenin Heikinmäen kotiseutumuseolle. Perille päästyämme ihmettelimme outoa moottorin putputusta. Pian selvisi, että kyseessä oli aggregaatti, jolla ennen sähkölinjojen vetoa seudulle oli saatu sähköenergiaa. Museon valaistus oli näin taattu, jos vaikka Savon Voimalla olisi ilmennyt sähköntoimitusongelmia. Kaksikerroksiseen vanhaan maatalousrakennukseen astuttuamme tuntui nykyaika jäävän taaksemme ja repussa retkottava iPad-taulutietokone aisti joutuneensa väärälle vuosisadalle.


Aloimme ymmärtää miten heinä muinoin kaatui kahden hevosen vetämällä niittokoneella, siirtyi siitä kasoihin haravakoneella, kuivumaan seipäille ja lopulta  talvisäilytykseen latoihin heinävaunuilla, jotka aikanaan oli varustettu sodan jälkeisillä armeijan myymillä tykkilavettien puupyörillä. Kaupunkilainen ihmetteli, miten aikaisemmin tehtiin pelloilla kelluvat lehmänmunat eli nykyisin näkyvät muoviset rehuheinäkääröt. Museo oli täynnä eksoottisia työvälineitä monilta eri vuosikymmeniltä. Helsinkiläinen toimistoihminen ja tamperelainen lennonjohtaja arvailivat kilpaa, mitä lukuisilla maatalousihmelaitteilla oli joskus tehty. Kalevi Vidgren esitteli innostuneesti  mehevien historiatarinoiden kera yhä uusia koneita ja välineitä. Varhaislapsuuden joulukirkkomatkat ukkilassa tulivat mieleen rekikokoelman äärellä.

vid8
vid11


Löysimme miesten ja naisten omat “askarteluhuoneet”: kotisepän pajan kymmenine työvälineineen, matonkutimet, langantekovälineet jne. Lypsysankojen vieressä näkyi ensimmäinen sähköinen lypsykone 60-luvulta. Parin lypsylehmän tuotantokaavio muistutti meitä siitä, että jo puoli vuosisataa sitten tuotantoeläinten saavutuksia seurattiin tarkasti, vaikkei lypsyroboteista ja tietokoneista ollut vielä aavistustakaan.

vid14


Kalevin uusimpiin hankintoihin kuului Valmet-traktori niittokoneineen vuodelta 1954. Tämä museo oli todellinen maataloustyön historialöytö valtavine määrineen sitä arkipäivän työvälineistöä, jota isämme ja ukkimme käyttivät sukumme historiallisella kotiseudulla. Kaikesta uhkui kova työ, jota aiemmat sukupolvet olivat joutuneet  tekemään päivittäisen elantonsa eteen ilman meille nykyajan ihmisille niin odotettuja lomakausia. 

Ohjelma kuitenkin jatkui ja oli aika palata Kyrönniemeen. Päätimme pysähtyä 1860-luvun nälkävuosina menehtyneiden sukulaistemme kunniaksi pystytetyllä kivipaadella Palomäellä. Kalevi Vidgren kertoi muistomerkin historian ja  Pastori Juhani Vidgren piti lyhyen lyhyen rukoushetken ja veisasimme tutun virren.


Sitten matkasimme Kyrönniemen kautta illanviettoon Ponsse-klubille Vieremän keskustassa sijaitsevan Sotkulammen äärelle puheenjohtajamme Juha Vidgrenin lapsuuden maisemiin.

Jos olimme jo hiukan väsyneitä päivän pitkien retkien myötä, niin kaikki muuttui päästyämme runsaalle iltapalalle, sen ohessa savusaunaan ja rohkeimmat  uimaan viileähkössä lampivedessä. Parasta oli rento sukulaisiin tutustuminen ja hyvin eri-ikäisten henkilöiden tarinoiden kuuleminen. Odotetut arpajaiset loivat riemukkaita hetkiä voittajille ja iloa kaikille.Vanhimmat kokousvieraat siirtyivät vähitellen levolle valmistautumaan seuraavan päivän virallisempaan ohjelmaan. Sen sijaan nuoremmat olivat jo hetken aikaa olleet kiinnostuneita Sotkulammen rannalla sijaitsevasta suuresta kotarakennuksesta. Tarkemmalla silmäyksellä kävikin ilmi, että kyseessä oli massiivinen hirsinen grillikota varustettuna nykyaikaisella tekniikalla. Ovensuussa oli rakennuksen nimi LOPAALI. Aikani mietittyäni totesin nimen ymmärtääkseni olleeni liian kauan pois tältä murrealueelta. Joku savolainen "vääräleukasukulainen" antoi vihjeen: “miksi nykyään kuvataan maailmanlaajuista kansainvälistä yritystä tai kriisiä”, siitähän se nimi sitten aukeni hitaammallekin kaupunkisukulaiselle. Tässä maailmanlaajuisessa tilassa olikin päivän lopuksi rentouttavaa kuunnella sukumme esiintyviä taiteilijoita  karaoken parissa.


Virallisempi toinen kokouspäivä sunnuntaina alkoi perinteisesti jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla sankarihaudoille. Juhlalounaan jälkeen Kyrönniemen ulkotiloissa pidettiin virallinen sukukokous siihen liittyvine rutiineineen. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jukka Vierros ja sihteerinä Sirpa Lahtinen. Yhdistyksen uuteen hallitukseen valittiin entisinä jäseninä Juha Vidgren Vieremältä puheenjohtajaksi, Sirpa Lahtinen Iisalmelta sihteeriksi ja Jukka Vidgren Siuntiosta varapuheenjohtajaksi. Uusiksi jäseniksi tulivat valituiksi Esko Vidgren Vieremältä ja Katja Vidgren Espoosta. Seuraava sukukokous päätettiin järjestää vuonna 2015 Vieremällä.


Olimme kokemaamme Vidgrenien sukutapaamiseen hyvin tyytyväisiä ja kiitollisia sukumme aktiiveja kohtaan. Kiitos puheenjohtaja Juha Vidgrenille, sihteeri Sirpa Lahtiselle ja muille sukuyhdistyksemme johtokunnan jäsenille onnistuneista juhlajärjestelyistä. Erityiskiitos 76-vuotiaalle Väinö Vidgrenille monipuolisesta tietoiskusta sukuhautojen äärellä. Lämmin kiitos 80-vuotiaalle Kalevi Vidgrenille loistavasta museoesittelystä kaikkine tarinoineen. Tätä kokousta oli kannattanut odottaa kolme pitkää vuotta.